Tämän kesän viimeinen reissu maailmalle. Lähdin jälleen kohti Malagaa perjantaina iltapäivällä ja meno sujuikin hienosti. Ei ollut kuin 40 minsaa kone myöhässä.

Malagassa odotti edelleen lämmin ilma, lähemmäs 30 astetta. Tällä kertaa löytyi "noutajakin" kentältä helposti ja pääsin vielä myöhään illalla katsastamaan söpön Siiri-neidin. Ja sitten kyydin hotelliin.
                         

Lauantai olikin "vapaapäivä" ja lähdin hotelliltani (joka muuten oli hieman sivussa keskustasta, suht lähellä lentokenttää) bussilla keskustaan. Tämä oli oikein hyvä vaihtoehto, koska näin bussilla reissaten näkee kaupungistakin enemmän osia, mihin ei muuten tulisi lähdettyä.
Hyöriessäni ydinkeskustan kävelykadulla etsien hieman syyspaitoja meidän teineillä alkoi yhtäkkiä kova meteli ja ihmisiä säntäsi kauppaan runsain mitoin. Kovin hätääntyneiltä vaikuttivat ja aloin ihmetellä mitä oli tapahtunut. Jäin seuraamaan tilannetta ja pian tulvi kadulla poliiseja ja ambulansseja. Kielitulvasta en saanut mitään tolkkua ja mietin vaihtoehtoja pommeista ampujiin. Katselin tilannetta jonkin aikaa ja lähdin pois. Myöhemmin luin hotellihuoneen tekstitv:stä, että joku paikallinen psyykkisesti sairas henkilö oli keksinyt ajaa autollaan täysillä pitkin kävelykatua, ympyrän ja takaisin, seurauksen 7 ihmisen yliajo, mukaan lukien muutaman suomalaisenkin turistin. Lisäksi ilmeisesti tapahtuma oli aiheuttanut herkemmille ihmisille sydän- yms. oireita. Ainakin kadun reunustat olivat täynnä espanjalaisrouvia pitelemässä sydänalaa.

Iltalehti 1.9.08:    
                           PANIIKKI LEVISI Väkijoukkoon kaahannut espanjalaismies sai aikaan paniikin Malagan tunnetuimmalla kävelykadulla Marques de Larioksella lauantaina. (RAFAEL DIAZ)
En tiedä kauanko tämä linkki on toimiva: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200808318192996_ul.shtml

Jäin kuitenkin keskustaan vielä hetkeksi, kävin syömässä ja sain lopulta jopa ne tuliaiset hankittua. Takaisin hotellille lähdin väsyneenä bussilla, joka oli sitten keskustan ja lentoaseman välinen linja (Malagassa muuten bussilla kulkeminen on suht helppoa, selkeitä linjoja määränpäähän ja takaisin) ja siten bussi tuli aivan täyteen. Koska alue, jossa hotellini sijaitsi oli aivan outo minulle, kävi sitten niin ruuhkabussissa, etten enää muistanut missä jäädä pois. Lopulta ikkunoista kurkkien näin tutun kaupan ja ajattelin, että jep, sitten seuraavalla pysäkillä.. Seuraava pysäkki sattuikin sitten olemaan aika lailla kauempana, isomman tien varrella. Onneksi löytyi "silta" jonka kautta pääsin ylittämään tien ja takaisin bussipysäkille odottelemaan yhtä pysäkin väliä takaisinpäin :)

             
                     Lämpimässä iltapäivässä, odottaen jo hotelliin pääsyä :)

Sitten kävikin niin, että tuli nukahdettua ja vietettyä ilta rauhallisesti..

Sunnuntain pääsinkin sitten tutustumaan jälleen koiruuksiin ja kennelin toimintaan. Siiri neiti pakattiin matkaan ja iltapäivällä oli lähtö kentälle. Malagan kentällä oli seuraavat treffit, kun olin sopinut, että kanssani matkustaa Suomeen vielä 3 muutakin perropentua Bolanio-kennelistä. Treffit sujuivatkin hienosti ja pian minulla oli Siiri kassissa ja 3 pentua boxissa odottamassa lentoa. Well...

Lähdin chekkaamaan meitä koneeseen ja jo jonossa törmäsin suomalaisiin ja kuulin, että Air Finland jälleen korjailee koneitaan ja se onkin vielä Helsingissä. Ai kun kivaa. Sain matkalaukun jätettyä onneksi käsistäni ja jäin viettämään aikaa 4 pennun kanssa kentälle ja odottelemaan konetta. Aikaa kului, invavessat tuli tutuksi (päästin pentusia jalottelemaan) ja lattioita tuli kontattua pisseistä :) Malagan kenttää rakennetaan kovasti ja onneksi oli jo valmiiksi tullut kiva terassi, jossa oli mukavampi odotella illan viilentyessä ja kävelytin pentua kerrallaan ulkosalla. Aikataulut siirtyi ja siirtyi ja lopulta 19:30 aikataulun mukaan ilmaan nouseva kone lähtikin sitten klo 05 aamulla. Koneessa tuli uni nopsasti ja pian oltiinkin Helsingissä n. 9 tuntia aikataulusta jäljessä. Lopulta pennut pääsivät koteihinsa lepäämään tästä kokemuksesta päivän kuluessa ja ei minunkaan tarvinnut unta kotona odotella:)

Viikonloppuna 16.-17.8. lensin Hollantiin Amsterdamin lähelle noutamaan Alma-neidin, josta tulikin sitten "kassi-Alma" matkustustavan vuoksi.

Lento oli nopsa ja jalkatilaa Finnarillla huomattavasti paremmin Air Finlandin koneisiin verrattuna ajatellen tuota kassimatkaajaa. Amsterdamin kenttä oli valtava ja käytäviä sai mennen tullen matkata reippaasti. Alma tuli Gonnagitcha's kennelistä, mutta asusteli Rian kotona lähellä Amsterdamia. Jälleen minut noudettiin kentältä ja yövyinkin perheen luona. Alma oli ensimmäinen lähtijä, joten kaikki sisarukset olivat vielä nähtävissä.

Alman äiti Chaos oli erittäin ystävällinen perro-rouva, jopa harvinaisen mukava.

            Äippä ja Alma

Samalla reissulla ehdin saada selvityksen tuulimyllyjen historiasta ja tarkoituksesta. Puukengät jäivät kuitenkin hankkimatta:)

Myös tämä veden paljous Hollannin pohjoisosissa oli minulle yllätys, jokia meni joka puolella ja veneellä olisi päässyt yhtä helposti kyläilemään kuin pyörälläkin, mikä muuten on erittäin yleinen kulkuneuvo. Myös Alman lapsuudenkodin takapiha ulottui jokeen. Kuvassa naapuristoa:)

Asustavat kuulemma 5 metriä meren pinnan alapuolella. Mitenkähän mahtaa käydä, kun jäät laajemmin sulavat :(

Sunnuntai aamuna lähdimme matkalaukku täynnä leluja, ruokaa, papereita, kirjoja, hihnoja yms matkustamaan kohti Suomea. Jälleen meni lentomatka Alman kanssa mainiosti. Meinasi vaan hiki tulla niskaan, kun viivyttelin ulkona Alman kanssa turhan pitkään, enkä arvannut, että turvatarkastuksesta portille matkaakin useita kymmeniä minuutteja.. Finnair oli ajoissa ja lensikin aikatauluaan nopeammin, joten aikaa meni vain hieman yli 2 tuntia ja Helsingissä jälleen. Sitten ajeltiinkin Alman kanssa kotia kohti, jossa oli vastaanottokomitea odottamassa jo kuumeisesti...

Elämä nuoren pikku komediennen (Gonnagitcha's Whoopi) kanssa alkakoon...

    kotona Tampereella

Ensimmäinen pennun hakureissuni Malagaan. Lensimme torstaina päivällä matkakaverini Mian kanssa kuumaan (35-40 C) kaupunkiin. Matka oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa, tosin olisi ollut vielä paljon enemmän, jos tuo espanjankieli olisi edes auttavasti hallinnassa:)

Malaga itsessään olisi mielenkiintoinen matkakohde pidempäänkin. Kaiken "koirailun" lisäksi ehdimme silti käväistä pakollisissa turistikohteissa, katedraalissa ja Picasson museossa. Ja jopa rannalla:)

Paikallinen ruoka oli erittäin herkullista, aikaisen iltapäivän tapakset, rannan vastavalmistetut sardiinit (Malagan erikoisuus) ja tietysti "isäntämme" Manuelin laittama paella. Eikä juomapuolessakaan ollut moittimista.

Suuri kiitos reissun onnistumisesta onkin Manuelin ja hänen erittäin ihanan perheensä ansioita.

Perroja näimme monenlaisia, upeimmat naruturkit mitä eläissäni. Kuuma ilma ei niitä pahemmin tuntunut haittaavan.

Ehdimme muutamassa päivässä tutustua muutamaan muuhunkin kasvattajaan ja kuulla kaikenlaista näistä koiruuksista. Koirien rakenne on heille todella tärkeä juttu, vaikkei noita muita tutkimuksia vielä niin tehdäkään.


   Kuvissa Lunan sisaruksia ja mamma

Paluumatkalle lähti mukaan Helsinkiin muuttanut Luna ja hänen veljensä. Lento kotiinpäin oli viitisen tuntia myöhässä, mutta yllättävän yksinkertaista oli reissata pentujen kanssa, tosin jalkatilaa koneessa jäi todella onnettomasti. Ei ehkä ihannetilanne pitkäjalkaisille.

lentoa odotellessa:

pieni kassimatkaaja:

Ja vihdoin uudessa kodissa:

Malttamattomasti odottelen jo seuraavaa, elokuun lopun reissua sinne uudelleen. Harmittaa, kun silloinkin on vain pari päivää aikaa...

Ensimmäinen noutoreissu piti olla viikkoa aiemmin, mutta yllättäen kävikin niin, että ainakin näin kesällä suorien lentojen koirapaikat ovat kovin kysyttyjä. Onneksi saimme järkättyä lennot muutaman päivän myöhästymiseltä. Lähdemme matkaan kahden hengen voimin ja tarkoituksena on tuoda Luna ja veljensä kasseissa sisällä koneessa. Mielenkiintoinen reissu varmasti tulossa ja paljon opittavaa on varmasti edessä.

 .. Reissun jälkeen kirjoittelen lisää...

 Keväällä sain postia Malagasta, jossa kerrottiin tulevasta pentueesta ja tarjottiin niitä tänne Suomeen. Samoihin aikoihin sain tietää Helmin 2.pentueen olevan kovin pieni ja näin heräsi kiinnostus kysellä hieman lisää.

Useiden viesteilyjen jälkeen kävi selväksi, että pikkuneiti muuttaa sieltä Suomeen veljensä kanssa. Samaan aikaan aloin myös kirjoitella muuallekin maailmalle, lähinnä esitelläkseni itseäni. Tämän kirjoittelun seurauksena sain muutaman "kirjeenvaihtokaverin", tuli kertailtua englantia, espanjan alkeita ja tutustuttua sanakirja ja käännösohjelmiin :) Sekä vienti- ja tuontimääräyksiin, lentohintoihin ja ties mihin.

Espanjan puolella huomasin, että hyvin paljon siellä vielä painotetaan eri asioita koiran jalostuksessa kuin meillä täällä. Hyvinkin paljon läheisiä sukulaisia löytyy sukutauluista ja pentuemäärät yksilöllä ovat aika hirmuiset. Terveystutkimukset ovat minimaaliset, mutteivat kuitenkaan täysin olemattomat. Tuontipennut vaikuttavat keskimääräiseen kotimaiseen pentuun nähden huomattavasti suuremmalta "riskiltä", mutta mitä ilmeisemmin näitäkin riskejä pitää ottaa aina silloin tällöin. Onhan meillä täällä ihan kotimaisiakin Matadoreja ja näiden jälkeläisten jälkeläisiä ihan riittävästi. Tuontipentujen iso suku on kuitenkin levinnyt laajemmalle, vaikkakin tuntuu, että vähintään pari tuttua nimeä löytyy joka sukutaulusta (: